Kehopositiivisuus ja itsensä hyväksymisestä puhuminen tuntuu olevan trendikästä tänä päivänä. Siitä puhutaan sosiaalisessa mediassa, lehdissä, telkkarissa..joka paikassa. Olen itsekin antanut aiheesta lukuisia haastatteluita eri medioille.
Mutta.. tarkoitetaanko sillä oikeasti sitä mitä ajetaan takaa?
Itse tiedän monia henkilöitä, jotka puhuvat paljon kehopositiivisuudesta ja antavat ulos päin kuvan, että pitävät vartaloistaan, mutta ovat oikeasti sisimmässään tosi epävarmoja vartalostaan.
Kehopositiivisuus ei katso kokoa
Olen myös itse saanut kuulla, että miksi mä puhun kehopositiivisuudesta, koska olenhan hoikka ja ”hyvässä kunnossa”. Kehopositiivisuus ja itsensä hyväksyminen ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että tulisi olla jonkun tietyn kokoinen tai näköinen. Pääviesti mun mielestä on, että on sinut itsensä kanssa – koosta riippumatta. Olen myös joutunut käymään kivisen taistelun syömishäiriöstä parantuessani, jotta saavuttaisin balanssin ja kehorauhan itseni kanssa. Se ei tullut tosiaan helpolla ja takapakkejakin osui matkalle, mutta viimeiset vuodet olen kokenut olevani tarpeeksi hyvä just sellaisena kuin olen, kaikkine vikoineen päivineen. Paino ei ole enää arvokkuuteni mittari.
Raskaus ja sen muutoksen kehoon pelottavat edelleen
Valehtelisin jos väittäisin etteikö mua mietitytä oma vartalo entistä enemmän nyt raskaana ollessa ja kehoni muuttuessa. Keho muuttuu tahtomattani ja en tiedä siitä mitään. Kaikki on uutta ja pelottavaa. Hallitsemattomuus pelottaa. Olen tällä hetkellä kömpelöimpi ja hitaampi kuin ikinä ja se on ärsyttävää! En myöskään enää oikein pysty juoksemaan. Kai nämä muutokset rikkoo omaa identiteettiä treenaajana ja siitä tämä ”kriisi”. Kuitenkin olen hyvin kiitollinen keholleni, kun se mahdollistaa raskauden ja pienen vauvan kasvun. Mitään ei vaihtaisi pois. Tykkään myös vauvamasusta, vaikka se samalla pelottaakin! Raskausmahat ovat kauniita. Omalla tavalla siis raskaus lisää kehopositiivisuuttani, mutta toisaalta myös luo siihen säröjä. Oma kroppa tuntuu osittain vieraalle, kuten silloin syömishäiriöaikana. On tämä tietty erilaista vierautta, kun tietää mistä kyse ja nimenomaan, kun tietää, että on kyse hyvästä ja ihanasta asiasta. Mutta aina kaikki uusi pelottaa! Se on luonnollista.
Itsensä hyväksyminen, kehopositiiviivisuus ja kehon rakastaminen ei siis tarkoita sitä, etteikö tulisi sellaisia päiviä, jolloin oma naama ei miellytä ja ei olisi ärsytyspäiviä. Itsensä hyväksymistä on hyväksyä myös heikkoudet ja huonot päivät, niiden hyvien lisäksi. Kaikki tuntemukset ovat sallittuja.
Heräsiko sulla jotain ajatuksia aiheeseen liittyen? Onko kehopositiivisuus sun mielestä trendikästä? Tässä edellinen postaus aiheesta, suhde omaan vartaloon.
Kehopositiivisuus on siis ehdottomasti hyvä juttu ja tosi hienoa, että siitä puhutaan, mutta kunpa vaan kaikki oikeasti sitten tarkoittaisivat sitä mitä puhuvat. Ettei puhuta trendikkyyden takia.
Iloa viikkoon, ajatelkaapa pian on kesäkuu!
Kuvat: Lili Nissilä
xoxo, Elina
3 kommenttia
Kehoposiitivisuudesta puhuminen ja sen levinneisyys on nimenomaan hyvä asia! Sehän se jutun ydin on, että se koskettaisi meitä jokaista, vaikkakin se olisi sitten vasta sen sisään oppimista ja askelein siinä kehittymistä. En näe syytä että tämä pitäisi nähdä laisinkaan negatiivisessa valossa, vaan vaikuttajien silmin nimenomaan onnistumisena työssään. Meillä lähes jokaisella on epävarmuuksia kehoamme kohtaan, minkä takia kehopositiivisuus kuuluu kaikille. Trendi tai ei, tästä puhuminen ja sen levinneisyys on HYVÄ saavutus! Saadaan kaikki toisemme ymmärtämään että riitämme ”virheinemme” eikä se tee meistä vähempiarvoisia ihmisinä, ettemme näytä mielikuvaltamme kansikuvamaisen täydellisiltä. Sellaista ei olekkaan. Me itse määrittelemme mikä on täydellistä ja mikä on kaunista. Kehopositiivisuuden levinneisyys on kauneimpia saavutuksia hetkeen meidän kaikkien mielenterveyden ja itsensä hyväksymisen edistämiseksi.
Kyllä ehdottomasti hyvä asia, että siitä puhutaan! Tässä postauksessa olikin tarkoitus herättää ajatusta siihen liittyen, onko puhe aitoa vai ei. Itse kun olen törmännyt henkilöihin, jotka puhuvat somessa olevansa sinut itsensä kanssa, mutta somen ulkopuolella puhuvat toista.
Ihminen voi kannattaa kehopositiivisuutta rakastamatta omaa kehoaan. Jos henkilö elää kehossa joka nähdään aina vääränä tai viallisena, kuten vaikkapa lihavat kehot, ei ole mikään ihme, jos omaa kehoa on vaikea rakastaa.