Muistatteko sen viikon helmikuun puolivälin jälkeen, kun mua vaan rehellisesti sanottuna vitutti? Kaikki ärsytti niin helkkaristi ettei mitään rajaa. Koin tämän hurjan oudoksi, koska yleensä osaan kääntää ärsytyksen melko pian positiiviseksi. Tämä ei kuitenkaan ottanut kääntyäkseen. Yhtäkkiä sitten muistin, että mullahan pitäisi alkaa menkat ja kalenteria katsoessani tajusin, että ne ovat jo neljä päivää myöhässä. Pala loksahti kurkkuun ja ryntäsin tekemään raskaustestin. Pitkät kolme minuuttia tuijotin testiä, johon ilmestyi vähitellen viiva, kontrolliviivan viereen. Hengitys tuntui lamaantuvan kokonaan ja sekavat ajatukset täyttivät pään. Ei voi olla totta. Oli pakko laittaa heti kuva ystävälleni ja kysyä, että näenhän mä harhoja. Ei, kyllä se testi oli positiivinen. Mä olen raskaana. Tein tämän jälkeen vielä kaksi testiä paniikissa.
En voinut uskoa sitä, että raskaustesti näytti positiivista
Ensin en tiennyt mitä ajatella, kaikki vaan ahdisti ja pelotti suunnattomasti. En ensinnäkään voinut uskoa sitä todeksi, että olin tullut raskaaksi, koska oon pelännyt sitä, että 8 vuoden rankka syömishäiriö on vaikuttanut hedelmällisyyteen. Olin kuitenkin loppukesästä jättänyt e-pillerit pois, koska en vaan yksinkertaisesti enää halunnut syödä hormoneja ja olinhan mä syönyt niitä säännöllisesti jo 16-vuotiaasta saakka, eli 12 vuotta. E-pillereillä saatiin nimittäin keinotekoisesti käynnistettyä kuukautiset silloin, kun ne jäi syömishäiriön takia pois. Pelkäsin, että toimiiko mun kroppa ilman niitä. Kuukautiset alkoivat onneksi normaalisti ja kiertokin oli suht säännöllinen.
Alkuajatukset olivat sellaista sekasortoa, etten voi sanoin kuvailla. En päässyt asiaa pakoon, vaikka kuinka olisin halunnut. Varasin lääkäriajan seuraavalle päivälle, koska halusin vielä varmistuksena otattaa verikokeena hCG:n, vaikka lääkäri sanoi, että pelkkä viivan näkeminen riittää tulkinnaksi. Itkin vastaanotolla ja kerroin ahdistuksestani, se tuli tarpeeseen. Ahdisti ajatus, että jotain kasvaa mahassani ja miten kehoni muuttuu. Olen sinut itseni kanssa nyt, mutta entäpä myöhemmin? Tai entäpä jos en olekaan valmis? Mitä jos en ole valmis äidiksi? Mitä rajoituksia se tuo elämään? Onko naivia ajatella, että ärsyttää luopua(ainakin hetkeksi) extempore viinilasillisista ystävien kanssa? Tai mitä jos en haluakaan lapsia? Miljoonia kysymyksiä tipahteli mieleen toinen toisensa perään. Pelotti vain niin paljon.
Entäs häät?
Pelotti myös ajatus, että mitä jos en mahtuisi hääpukuun. Kaunis merenneitomallinen häämekko, jota haluan pitää päällä unelmieni päivänä. Mitä jos en mahdu siihen? Se ajatus kummitteli päässä pitkään, mutta koronaviruksen takia jouduimme joka tapauksessa perumaan häät eli se siitä. Nyt osaan ajatella positiiviset puolet tästäkin eli sitten, kun menemme naimisiin, niin ainakin mahdun mekkoon ja saan juoda viiniä, haha. Häät olisivat tosiaan olleet tulevana Vappuna Espanjassa.
Kiitollinen ja onnellinen olo
Hetken asiaa sulatelleena tajusimme kuitenkin, että positiivinen raskaustesti on iso siunaus. Olimme aiemmin puhuneet, että haluaisimme perheen ja se hetki oli nyt käsillämme. Ja mitä tulee siihen, että onko ikinä valmis, niin ei ole. En ainakaan minä. Sen takia raskaus kestää 9kk, että siinä ehtii kasvaa (mahan lisäksi haha) henkisesti. Ja on todella siunaus tietää, että kroppa toimii normaalisti pitkän syömishäiriöhistorian jälkeen. Muistan, kun joskus pari vuotta sitten annoin Kauneus ja Terveys -lehdelle haastattelun aiheesta. Hurjaa, miten asiat muuttuu!
Olen siis todella, todella kiitollinen tästä pienestä maha-asukista ja hän on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen. Kiitos <3
Vaatteet: Neuletakki ja valkoiset alusvaatteet Kappahl / Marsaana, Aamutakki ja mustat alusvaatteet H&M
Kuvat: Lili Nissilä
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
xoxo, Elina