Vauvan perätilan ulkokäännös – kokemukseni

Vauvan perätilan ulkokäännös kuulostaa omaan korvaani melkoisen karulle ja jännitinkin sitä aivan valtavasti. Vauva on siis hengaillut perätilassa ainakin elokuun alusta asti (vk 28) ellei jopa kauemmin, joten tämä asia on tuottanut paljon stressiä ja huolta. 

kuva: Lili Nissilä

Haluaisin siis synnyttää alakautta, mutta perätilassa olevien vauvojen paino saa tällöin olla maksimissaan 4kg ja synnyttäjän lantion mitat täytyy olla tietynlaiset. Mua muutenkin pelottaa koko tämä synnytystouhu, niin perätilatuomio oli tavallaan viimeinen naula arkkuun. Ajattelin, että onpa mulla huono tuuri! Sain kuitenkin kuulla, että hetkellä vauva on noin 3,2 kg ja lantionmitat ovat ihanteelliset perätarjontasynnytykselle. 

Vauvan perätilan ulkokäännös

Mulle varattiin aika Helsingin naistenklinikalle. Menin sinne tosi jännittyneillä ja pelonsekaisilla fiiliksillä. Raskausviikkoja oli tällöin takana 37+3. Voitte varmaan arvata nukuinko edeltävänä yönä hyvin. En. Ensimmäisenä pääsin KTG -käyrille, jossa kuunneltiin vauvan sydänääniä tarkastaen, että kaikki on ok. Sain myös supistuksia hillitsevää lääkettä (alkoi M-kirjaimella), josta mulle tuli itse asiassa melko huono olo ja tärinä. Sitten juteltiin lääkärin kanssa riskeistä (jotka harvinaisia) ja itse operaation kulusta. Perätilan ulkokäännös on hyvin turvallinen operaatio Suomessa ja onnistumisprosentti on noin 50. Juuri ennen kuin siirryttiin tutkimuspöydälle, mukaan tuli vielä kandi seuraamaan ulkokäännöstä. Tähän minulta kysyttiin luonnollisestikin lupa.

Sisätutkimus ja tarkastukset

Ensin tehtiin sisätutkimus ja ultralla varmistettiin mm vauvan tarjonta, istukan paikka, napanuora sekä lapsiveden riittävä määrä. Kun kaikki näytti olevan ok ja edellytykset kääntämiselle kunnossa, sain asettua selinmakuulle pritsille. Tässä vaiheessa pelotti aivan tajuttomasti ja tärinästä huolimatta onnistuin rentouttamaan itseni aivan hurjan hyvin. Yllätin itseni siis täysin ja olin mielettömän urhea siihen nähden, miten paljon pelkäsin ja pelkään kaikkea synnytykseen/ raskaustoimenpiteisiin liittyvää.  Rentoutuminen on tosi tärkeää vauvan perätilan ulkokäännöstä yritettäessä! Kannattaa hengittää mahdollisimman rauhallisesti ja syvään. 

Itse toimenpide

Toimenpiteessä lääkäri vei varovasti kätensä sikiön tarjoutuvan osan eli pepun alle nostaen sitä ylöspäin samalla kun avittaa toisella kädellä päätä/hartioita. Vauva liikkui hieman, mutta päätä ei suostunut kellauttamaan alaspäin. Kätilö ultrasi samalla ja näytti lääkärille vauvan asentoa ja tietysti tarkkailtiin istukkaa (mulla etuseinässä) ja napanuoraa. Lääkäri yritti kaksi kertaa, mutta ulkokäännös jäi kuitenkin minun kohdalla yritykseksi. Vauva ei suostunut kääntymään ja sille ei vaan aina voi mitään. 

Käännös ei mun mielestä ollut yhtään paha, vaikka monet mua siitä pelottelivat. Mua se ei sattunut ollenkaan, tuntui vaan hieman oudolle. Pahinta varmaan oli se selällään makoilu, koska maha painaa suonia ja keuhkoja, joten oli raskaampi hengittää. Alaselkä myös vihoittelee vähän selällään maatessa. Menisin siis uudelleen ja suosittelen! 

Tutkimuksen jälkeen menin vielä  tarkkailuun ja otettiin samalla KTG -käyrää vauvasta. Sain myös samantien ajan lantion magneettikuvaukseen, josta tosiaan selvisi lantionmitat perätilasynnytystä varten. 

Matkalla magneettiin mulle tuli kuitenkin huono olo ja aloin oksentamaan. Raajat alkoivat myös muuttua ihan kunnolla spagetiksi, tärinä vaan jatkui ja sitten mua oltiinkin jo viemässä päivystykseen. Mulla pimeni silmissä ja kömmähdin (onneksi penkiltä) lattialle. Vietin sitten jonkin aikaa päivystyksessä tarkkailussa ennen kuin pääsin vihdoin magneettikuvaukseen. Se oli ihan ok kokemus, vaikka selällään paikoillaan makaaminen ei ollut edelleenkään mitään herkkua. Putkessa tuntui välillä, että oksennus nousee kurkkuun ja maha painoi, mutta sinnittelin sillä halusin saada kuvat otettua. 

Erittäin positiivinen kokemus

Seuraavana päivänä sain kuulla positiiviset tulokset lantionmitoista ja toivo heräsi! Mulle tuli myös jotenkin älyttömän voimaantunut olo siitä, kun voitin pelkoni, vaikka itse kääntö ei onnistunutkaan. Jäi tosi positiivinen fiilis ja ennen kaikkea olen ylpeä itsestäni. Samana iltana ajattelin, että olen jotenkin seonnut päästäni, koska olin jo ihan valmis synnyttämään. Sellainen ylitsepääsemätön pelko oli poissa, vaikka toki edelleen pelottaa ja jännittää.   

Positiivisten kokemusten saamisella on niin mielettömän tärkeä merkitys elämässä. Oli tilanne mikä tahansa. Samoin välillä on äärettömän tärkeää, että rohkeasti uskaltaa antautua pelottavallekin tilanteelle ja luottaa. Uskon muutenkin vahvasti siihen elämässä, että kaikella on aina tarkoitus ja joku syvempi merkitys. Kävi mitä kävi. 

Murehtiminen ei auta, vaan loppujen lopuksi vauva itse tietää miten hänen on parasta tulla maailmaan. 

Kuva: Lili Nissilä

Onko sulla kokemusta vauvan perätilan ulkokäännöksestä? Mitä olit mieltä?

Lue myös:

Synnytyspelko

8 kuukautta raskaana

xoxo, Elina