Mulla oli pari päivää sitten harvinaisen huono maanantai. Huonoja päiviä on meillä kaikilla, mutta tämä päivä tuntui extra huonolle, hitaasta ja vapaasta aamusta huolimatta. Tein myös aamutreenin ja sillä olo parani hetkellisesti, mutta päivä jatkui tahmeana..
Finni ohimolla ärsytti valtavasti, kun kurkkasin peiliin meikatessani ja loppupäivän räpelsin sitä minkä kerkesin (oi miksi muuten onkaan tosi terapeuttista puristaa finnejä?). Ja arvatkaa tulehtuiko se. Voimakas tuuli ärsytti myös, kun astelin metrolle. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ei saa happea tuulen puhaltaessa kasvoihin niin lujaa? Oma naama ei myöskään miellyttänyt aina kun peilistä sattui vilkaisemaan päivän mittaan. Silmiin pisti yksityiskohtia, joihin en normaalisti kiinnitä huomiota. Useasti nimittäin näemme ja kiinnitämme liikaa huomiota itsessämme sellaisiin asioihin, mitä muut eivät edes huomaa. Esimerkiksi finnit kasvoissa. Itse en ainakaan näe kaverissa tai ylipäänsä ihmisissä ensimmäisenä finnejä, vaan kiinnitän huomiota aivan muihin asioihin. Kiinnitän huomioni yleiseen olemukseen ja enemmänkin positiivisuuteen.
Sitten tuona aamuna otti kupoliin myös se, kun tavallaan huonolle modelle ei löytynyt sen erikoisempaa selitystä. Kaikki on mulla hyvin elämässä ja oon elämään ylipäänsä tosi tyytyväinen. Lisäksi mä oon yleensä sellainen henkilö, joka nimenomaan rakastaa maanantaita. Mulle maanantait merkitsevät kaikkea uutta. Oon muutenkin perus positiivinen ihminen, joka yleensä huonoissakin päivissä ja vastoinkäymisissä näkee hyvää, vaikkakin juuri sillä hetkellä saattaa maailma romahtaa. Äiti on opettanut mulle positiivien ajattelun taidon ja se on tärkeä elämässä.
Ainut asia mikä juolahti mieleen ja saattoi olla vaikuttamassa ärsytysmodeen oli se, että näin painajaista sunnuntai-maanantai välisenä yönä (huusin yöllä äitiä..). Se voi aiheuttaa tiedostamatta huonon fiiliksen. Onko teille käynyt niin? Anyway, jos tätä huonoa fiilistä lähtee ruokkimaan, niin loppupäivä voi mennä samaa rataa. Negatiivisuus ruokkii negatiivista.
Kuinka sitten selvitä tästä ”huonosta” päivästä?
Tiedän, että se voi ärsyttää kahta kauheammin, kun kaikkialla toitotetaan sitä, että ”ajattele positiivisemmin, kyllä se siitä”. Suoraan sanottuna muakin se ärsyttää välillä. Aina ei tarvitse ajatella kaikesta positiivisesti (vaikka usein se auttaakin!). Se on ihan sallittua välillä kirota ärsyttävä päivä maanrakoon ja sanoa se ääneen. Ärsytyksen purkaminen vaikkapa juuri puhumalla tai kirjoittamalla (tai treenaamalla!) lieventää tunnetta. Ja mikä parasta, kun mahdollisesti saa ystävältä uusia näkökulmia ärsytykseen tai voi kenties jopa jakaa ärsytyksen aiheen ja lopulta naurahtaa sille. Se ei välttämättä ole niin vakavaa miltä se tuntuu sillä hetkellä.
Yleensä ärsytyksen hyväksyminen lieventää ärsytystä ja vasta tämän jälkeen on helpompaa ajatella positiivisesti. Entä teillä?
Esimerkiksi liiallinen tai jatkuva kiire on asia, joka ärsyttää itseäni (pieni kiire tosin voi olla välillä paikallaan vauhdittamassa toimintaa). Kun tajuan olevan kiireen vallassa ja kaiken kukkuraksi ärtyneenä tästä johtuen, totean usein itselleni, että sellaista sattuu. Välillä tulee kiire ja seuraavana päivänä onnistun ehkä heräämään 15 minuuttia aiemmin, jotta samanlainen tilanne ei toistuisi. Ja vaikka toistuisi, niin se on elämää se.
Välillä tapahtuu meistä riippumattomia asioita ja esimerkiksi säähän ei voi vaikuttaa. Voimme sen sijaan muuttaa omaa suhtautumista siihen (sekä hankkia säänmukaiset varusteet) ja tilanteisiin ylipäänsä. Väitän, että jokaisesta asiasta löytyy jotain positiivista, jos vain osaa nähdä ne.
Millaisia ajatuksia teillä heräsi?
Iloista loppuviikkoa kaikille!
Kuvat: Maiju Markkanen
