Kuinka moni on joskus katsonut itseään peilistä ajatellen, että olenpa iso? Tai avannut jääkaapin oven syöminen mielessä ja kuitenkin todennut, että ehkä vielä ei pitäisi syödä tai mitä voisi syödä. Päässä on pienen pieni ajatuksen poikanen lihomisen pelosta ja siitä, että retkahdetaan syömään jotain sellaista mikä on sillä kuuluisalla kieltolistalla. Ja eihän kello 18 jälkeen herranjestas enää saa syödä tai muuten lihoaa. Niin luki naistenlehdessä.
Olen 99 prosentin varma, että lähes jokaisella ihmisellä on jossain vaiheessa elämää jonkin asteisia ongelmia syömisen kanssa. Toisilla ongelma kärsijstyy syömsihäiriöksi saakka, niin kuin minulla. Toisella taas ”ongelmaan” ei osata puuttua, saati ei edes itse tiedosteta ”ongelmaa”.
Yhteiskunta ja SoMe on luonut meille mallin siitä millaisia meidän pitäisi olla. Lihavia ja isompi kokoisia on syrjitty ja halveksittu, sillä eihän heillä ole itsekuria. Laihat on niitä jotka menestyy elämässä. Tällaisia asioita minä pohdin teini-ikäisenä omassa päiväkirjassani. Haukuin itseäni siitä, että olen heikko, koska sorruin syömään ja nimesin itseni rumaksi läskiksi. Tästä ajatusmallista ei päästy yli, vaan syömishäiriö ja vääristynyt kuva itsestä juurtui päähäni.
Palatakseni siihen väittämään, että lähes jokaisella on syömisen kanssa jonkinasteisia ongelmia elämänsä aikana, tarkoittaa mielestäni sitä, että syömishäiriö voi olla paljon muutakin kuin ajatus lihomisen pelosta. Syömishäiriöitä on eri asteisia, jopa sellaisia, että sitä ihan miettii voiko niitä syömisongelmiksi kutsua. Rajat ovat kuin veteen piirrettyjä viivoja. Syömiskäyttäytymiseen voi heijastua mm. ”tunteisiin” syöminen, oman itsensä ja kehon häpeä sekä hyväksynnän hakeminen. Joillakin ”ongelmat” kärjityvät ikävästi varsinaiseksi syömishäiriöksi, joka puhkeaa monen tekijän summana. Se miten suhtaudumme ruokaan, lähtee jo varhaislapsuudesta. Sen sijaan, että lapsen itku hiljennetään karkkipussilla, parempi vaihtoehto olisi ottaa lapsi syliin. Veikkaan, että todella monella on tunteiden käsittelytaidot puutteellisia, jolloin ne myös näkyvät ruokatavoissa.
Haastankin sinut pohtimaan omaa syömispolitiikkaasi. En halua huolestuttaa ketään, mutta pohdi korostuuko jokin ajatus ehkä enemmän kuin muut tai pyöriikö ajatus jatkuvasti päässäsi. Kun tiedostat sen, osaat ehkä helpommin havahtua ja pohtia millaisella pohjalla suhtautumisesi ruokaan on.
Pohdi seuraavia asioita:
Ajatteletko, että laihtuaksesi sinun on kärsittävä nälän tunteesta?
Tuntuuko liikunta ”rangaistukselta”, joka on pakko suorittaa, koska olet päivän aikana syönyt jotain tiettyä? Ajatteletko, että täytyy tehdä edes ”jotain pientä” koska on syönyt sitä ja tätä?
Oikeutatko syömisen liikkumalla?
Ravaatko vaa`alla? Stressaatko pienistä muutoksista ylöspäin? Entä tuottaako suurta mielihyvää jos vaaka sattuukin näyttämään vähemmän kuin pari päivää sitten?
Syytätkö vaa`an lukemaa siitä, että eilen söit kaksi kermamunkkia yhden sijaan työpaikan kahvipöydässä?
Lasketko kaloreita?
Selitteletkö syömisiäsi? ”En edes muista milloin olen viimeeksi syönyt hampurilaisaterian”, ”En yleensä osta kermamunkkeja, mutta nyt..” Kuulostaako tutulta?
Mitä on normaali syöminen?
Normaalissa suhtautumisessa ruokaan ei mielestäni tarvita kalorilaskureita (toki poikkeuksena bikinifitness yms kisaajat, tavoitteellinen laihtuminen ylipainosta jne). Terveessä syömisessä ei mikään yksittäinen ruoka-aine ole kiellettyä (paitsi allergiat jne, keliakia yms). Olen oivaltanut, että terve syöminen on paljon erilaisia makuja, sosiaalista kanssakäymistä, elämyksiä sekä joustavuutta.
Vaa`an lukemaan pitäisi suhtautua yhtä rennosti kuin omaan puhelinnumeroonsa. Jos suhde alkaa kieroutua on parempi heivata vaaka pois. Vaa`an lukema ei saa määrittää onnellisuuttasi eikä omaa ihmisarvoasi.
Pitäisi ennemmin ajatella, että kun syömme ravitsevaa ravintoa tarpeeksi, jaksamme paremmin arjessamme. Oli ilo huomata miten riittävä ja terveellinen perus ruokavalio antoi energiaa syömiskitkuilun jälkeen. Ajatukseni kulki paremmin, jaksoin tehdä asioita, nähdä ystäviä ja ylipäänsä kiinnostua elämästä.
Ruokailu vaikuttaa terveyteemme merkittävästi, mutta silti ruokailusta ei saisi tehdä ongelmaa.
Millaisia ajatuksia tekstini herättää teissä?
Lue myös:
Terveellinen & helppo välipala x 8
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina