Tunnesyöminen - miten pääsin siitä eroon?

Tunnesyöminen on yleistä nykymaailmassa. Toiset syövät iloon, toiset suruun, jotkut ahdistukseen ja joku esimerkiksi tyhjyyden tunteeseen. Tunnesyömiseksi kutsutaan siis sellaista syömistä, joka ei liity fysiologiseen näläntunteeseen vaan syömään ajaa joku tunne. Tunteiden hallinta syömisellä on jopa pelottavan tehokas tapa, tai pikemminkin sijaistoiminto. Ruoka saa meidät rauhalliseksi makuaistimuksen myötä tai sitten ruoka voi piristää meitä. Ennen kaikkea ruokaa on äärimmäisen helppo syödä tyhjyyden tunteeseen, koska kun saamme ruokaa, olomme ikäänkuin täydentyy hetkellisesti. Kuka on havainnut saman asian?

Lapsesta saakka meille on saattanut pinttyä päähän tarve tunnesyödä. Lapsen itku saatetaan hiljentää karkkipussilla, jolloin lapsi saa hillittyä vihan tai surunsa makealla. Tästä syntyy helposti muistijälki päähämme, joka seuraa meitä aikuisuuteen saakka.

Tunnesyöminen tyhjyyteen ja yksinäisyyteen

Itse tiedostin jossain vaiheessa syöväni tyhjyyden tunteeseen ja yksinäiseen oloon. Ruoka oli lohduttaja, joka toi hetkellisen tyydytyksen. Mulla tosin tähän kytkeytyi vielä ristiriitaisesti ajatus lihomisen pelosta ja bulimiapeikko. Eli siis toisin sanoen ahmin ja oksensin ruuan. Ja ne tunteet. Kuvittelin, että niistä ikävistä tunteista pääsee eroon nielaisemalla ne alas ruuan mukana ja haitallisilla jatkotoimenpiteillä. Tätä oravanpyörää jatkui monta vuotta ilman, että edes osasin tiedostaa tai käsitellä tunteita. Torjuin tunteet, koska pelkäsin niitä. Sysäsin ne sivuun ja jätin koskematta kuin pölyttyneet kirjat kirjahyllyssä. Vasta kun uskalsin ja pystyin edes vähän raottamaan noita pölyttyneitä kirjoja, olo alkoi helpottamaan ja opin vähitellen kanavoimaan tunteeni paremmin. Ja terveemmin.

Muista, ettet ole yksin ongelmasi kanssa. Tunnesyöminen on yleistä tänäpäivänä.

Mitä havaintoja tein?

Silloin kun itkettää niin pitää itkeä. Silloin kun joku asia ahdistaa niin siitä pitää puhua. Oli tunne mikä tahansa niin se pitää päästää ulos. Monesti ajattelemme, että olemme yksin maailmassa sen oman tunnemyrskyn ja ongelman kanssa, mutta näin ei ole. Sinä et ole yksin niiden ikävien tunteiden kanssa vaan samanlaisten asioiden kanssa kamppailee monet, enemmän tai vähemmän.

Tunteet ovat voimakkaita ja voivat hallita meitä rajustikin, jos emme ymmärrä niitä. Se ymmärtämättömyys on pelottavaakin, mutta samalla luonnollista. Silti niitä tunteita ei saisi kätkeä. Meillä on onneksi Suomessa hyvä terveydenhuolto, joten suosittelen empimättä hakemaan apua ammattilaiselta, mikäli omat resurssit ei riitä. Se ei ole noloa hakea apua, vaan päin vastoin. Se on rohkeaa ja merkki siitä, että välität itsestäsi. Sinä elät itsesi kanssa koko elämäsi ajan, joten miksi et tekisi asioita sen eteen, että sinulla on hyvä olla. Kun minä oivalsin edellisen lauseen sisällön, kaikki muuttui.

”Pysähdyin, annoin tunteen tulla, kuuntelin mitä sillä oli sanottavana ja lopuksi päästin siitä irti.”

En enää peitellyt tunteitani ja vaikeita asioitani, vaan uskalsin ryhtyä avamaan solmuja. Osa solmuista oli tiukemmassa kuin toiset, mutta hitaasti hyvä tuli. Ymmärsin sen, että tunteita tulee ja menee sekä kaikista tärkeimpänä, on myös ok tuntea niitä huonoja tunteita. Pysähdyin, annoin tunteen tulla, kuuntelin mitä sillä oli sanottavana ja lopuksi päästin siitä irti.

Kun sain avattua ne tunnepuolen solmut, jotka veivät minut siihen ahmimisen ja oksentamisen oravanpyörään, pääsin pikkuhiljaa irti näistä minulle haitallisista metodeista. Samalla tein töitä saavuttaakseni positiivisen kehonkuvan ja hyväksymään vartaloni. Sain jumiutuneen aineenvaihduntani kuntoon ja kroppa alkoi muutenkin toimia normaalisti aliravitsemuksen jäljiltä. Opin pikkuhiljaa tunnistamaan tunteeni ja tiedostin, milloin ja missäkin olotilassa olin avaamassa jääkaapin ovea. On jotenkin sellainen voittajafiilis nyt kun muistelen näitä juttuja 🙂 Kyllä elämä on ihmeellistä ja kummallista. Välillä tie voittoon vaatii polvet ruvella konttaamista, mutta tiedättekös, se on se mikä vahvistaa meitä.

Tunnistan myös, että välillä tulee nykyisinkin tunnesyötyä joskus, mutta se ei ole enää hallitsevaa eikä siihen liity oksentamista. Se on pikemminkin palkitsevaa. Joskus kun olen alakuloinen, niin saatan herkemmin palkita itseni suklaapatukalla, sillä tarvitsen silloin piristystä.Tai jos oikein ilostuttaa niin saatanpa nauttia viiniä. Pääasia kuitenkin on, että tiedostan asian ja näin ollen se on ok. On inhimillistä olla itselleen salliva, muistakaa se!

Tunnesyöminen kuriin – näillä 10 vinkillä pääset eteenpäin:

Tunnista tunne. Mieti, pohdi ja pureskele se palasiksi, älä työnnä sivuun. On ok tuntea myös niitä ikäviä tunteita, ne kuuluvat meidän kaikkien elämään.
Kirjaa tunteet ylös tarvittaessa. Näin homma konkretisoituu edessäsi ja pääset purkamaan ajatuksia.
Tarkasta ateriarytmi ( n. 5 krt päivässä) ja se, että saat ravintoaineita riittävästi.
Mieti oloa ahmimisen (ja oksentamisen) jälkeen. Kirjaa nekin tunteet ylös.
Hyväksy vastoinkäymiset ja mokailut. Mistään ongelmassa ei parannuta sormia napsauttamalla vaan hyväksy, että prosessi kuin prosessi vie aikaa. Itsensä haukkuminen sysää tilannetta usein vain huonompaan suuntaan.
Aseta välitavoitteita, sillä niin kuin äsken sanoin, tunnesyömisestä ja totutuista tavoista poisopettelu voi viedä paljonkin aikaa.
Onnittele itseäsi kun selviydyt vaikeasta tilanteesta. Nauti onnistumisen tunteesta!
Puhu ystävien kanssa.
Muista myös liikkua, nukkua tarpeeksi ja huoltaa kehoasi.
Muista, ei ole häpeä turvautua ammattilaisten apuun! <3