Materialismionnellisuus – Mitä se on ja missä mennään yli? Tiedätte varmasti sen fiiliksen kun saatte tai ostatte jotakin uutta. Esimerkiksi olin enemmän kuin onnessani saadessamme ruokailuryhmän kotiimme (elimme yli vuoden ilman ruokapöytää ja tuoleja). Onni oli siis koko ajan käsien ulottuvilla ja lähellä. Piti vain käydä ostamassa Iskusta se ruokailuryhmä. Materia teki siis minut onnelliseksi. Tähän ei olisi auttanut jooga, meditaatio eikä puiden halailu vaan se, että käytetään rahaa ja haetaan se pöytä tuoleineen kaupasta.
Tietysti rahan kuluttaminen ja uuden ostaminen on aina vähän epäeettistä ja muutenkin kyseenalaista. Oltais voitu hakea se ruokailuryhmä käytettynäkin, vaikka aikaa ja vaivaahan se olisi vienyt. Tarvittiin kuitenkin se pöytä, koska sohvalla syöminen ja läppärin kanssa röhnöttäminen kävi pidemmän päälle selkään ja puutuihan se takapuolikin huonosta asennosta. Uusi tavara ei siis välttämättä ole aina paha jos se parantaa elämänlaatua.
Ja mitä tulee vaatteisiin..Olen kyllä tietyllä tapaa aikamoinen vaatehamsteri. Saatan säilyttää kaapissa pitkiä aikoja koskemattomana olleita takkeja ja neuleita siinä toivossa, että jonain päivänä saatan niitä vielä käyttää. Ajatuksissani olen monta kertaa haaveillut niiden, ja monien muidenkin ”turhien” vaatteiden viemisestä kirpparille tai kierrätykseen. Aina silti ajatus ”saatan kyllä käyttää tätä vielä” putkahtaa päähän ja niin vaatteet jäävät kaappiin. En silti shoppaile viikoittain ja voi itse asiassa kulua kuukausiakin etten astu jalallanikaan henkkamaukkaan tai muihin muotiputiikkeihin. En ole myöskään nettishoppailija. Olen tilannut kaksi kertaa elämässäni vaatteita netistä.
Nyt sain kuitenkin kerättyä 3 kassillista vaatteita, jotka äiti haki kirpputorille myytäväksi. Hyvä minä!
Milloin on aika heittää joku tavara pois?
Monesti nimittäin saatan taas huomata sen 2 vuotta kaapissa olleen valkoisen takin olemassaolon ja innostua siitä kuin uudesta. Halleluja, onneksi en heittänyt tätä ihanuutta pois!
Ja joihinkin tavaroihin sekä vaatteisiin minulla on myös syntynyt vahva tunneside. Minulla on lempi laukkuni, jota käytän lähestulkoon päivittäin ja lempi mukini, josta juon kahvini aamuisin. Niin ja ne lempparihousut. Ja kengät. Ne tekevät minusta minut.
Myönnän toki myös, että joskus(onneksi tosi harvoin) tulee ostettua turhaakin kampetta. Typeriä paitoja ja mekkoja, joita en koskaan käytä. Erittäin hölmöä rahan ja luonnon tuhlausta, tiedän. Tällaisissa tapauksissa ostaminen ei parantanut elämänlaatuani. Päin vastoin, turhat ja ylimääräiset tavarat loppujen lopuksi vain harmittavat kun kaapit tursuavat. Inhimillistä turhamaisuutta. Tarpeellisen ja erityisen kivojen asioiden hankkimisessa ei sen sijaan ole mitään pahaa. Täytyyhän sitä elämässä nauttia.
Määritteleekö käyttämäsi tavarat identiteettisi?
Ehkä materialismissa on kuitenkin enemmän kyse siitä, määritteleekö käyttämäsi vaatteet tai esineet itsesi. Jos en sisältä kelpaa niin sitten ehkä ulkoisesti. ”Jee minä kelpaan tässä Chanelin paidassa kun sain kehuja siitä” -ajattelu ei kuitenkaan ole kauaskantoista eikä se ole myöskään paras tapa kokea oloa hyväksytyksi. Identiteetin jatkeena voi olla myös esimerkiksi auto tai kesämökki. Uuden takin ostaminen tuottaa ehkä onnea sillä ostohetkellä, mutta se ei tosiaan johda pitkälle. Kyllä minua varmasti itkettäisi yhtä paljon Chanelin laukku kädessä kuin henkkamaukan laukussa, jos sisältä päin en voisi hyvin. Itse koenkin ettei käyttämäni vaatteet tai tavarat määrittele itseäni. Olen yhtä onnellinen 100 vuotta vanhoissa pieruverkkareissani kuin uudessa paidassakin.
Rahalla ei myöskään saa ostettua monia tärkeitä asioita kuten terveyttä ja rakkautta. Rahalla voi kyllä sen sijaan kyllä ostaa lentoliput Malagaan ja sen on melkein sama asia 😉
Millaisena sinä näet materialismionnellisuuden? 🙂
Kuvat: Katariina Kirvesmäki
Instagram: @elinaadasofia
xoxo, Elina