Kun opin kuuntelemaan kehoani, oivalsin paljon erilaisia asioita esimerkiksi eleistäni, ilmaisustani ja siitä miten yleisesti olen. Elämä tulee todeksi tekojen ja elämän varrella tapahtuvien kokemuksien myötä.
Elämisen kokemus tulee kehon kautta
Ihminen on psykofyysissosiaalinen kokonaisuus. Minusta oli ihana opiskella näitä asioita psykologian tunneilla. Joskus jopa haaveilin oikein psykologin ammatista, mutta päädyin keittiöpsykologiksi omaan elämääni. Ja hyvä niin! Pidän paljon oman elämäni analysoinnista ja miettimisestä miten olen päätynyt tähän missä nyt olen. Mutta jotta pysytään aiheessa, psykofyysinen olemus tarkoittaa käytännössä sitä, kun ajattelen jotain asiaa, kehoni reagoi siihen tietyllä tavalla. Saatan huomata sykkeen kohoavan ja lihasteni jännittyvän jostain jännittävästä ajatuksesta. Toisaalta taas joku pieni ajatus saattaa laukaista voimakkaan hyvänolon aallon joka virtaa lävitseni ja huomaan lihasten rentoutuvan. Esimerkiksi keholliset reaktiot syömishäiriöstä kamppaillessa saivat aikaan voimakkaan ahdistuneisuuden tunteen ja pelon elämästä. Paranemisvaiheessa taas huomasin hyvänolon tunteen ja onnellisuuden lisääntyvän kun huomasin kehoni voivan aina vaan paremmin ja paremmin. Voimaannuin.
Elämästä puuttuu se flow, jos ei koskaan tee mitään. Ei riehu, hulluttele, juokse tai hypi. Jos ei tee koskaan mieli tehdä mitään perushengailusta poikkeavaa, voi pysähtyä miettimään onko se oman elämän flow jotenkin jumiutunut. Silloin et elä täysillä.
Kehon reaktio johtaa tunteisiin
Myös oma kehomme lihaskunto kertoo mielemme kunnosta. Minulle tulee hyvän treenin jälkeen olo, että olenpa voimakas. Tuntuu, että pystyn mihin vain ja se voimistaa haluani kehittyä ja kokeilla rajojani. Uskallan ylittää itseni.
Sama pätee muillakin elämän alueilla. Jonkun asian tekeminen, oli se sitten vaikka uuden haluamasi työpaikan saaminen, herättää tunteen, että vau, minä tein sen ja sain unelmieni työpaikan, vaikka sinne oli tuhat muutakin hakijaa. Positiivinen onnistumisen kokemus vahvistuu ja tunnet ylittäneesi itsesi.
Kun rakastan kehoani, rakastan itseäni
Palataanpa hieman takaisin syömishäiriötaisteluuni. En rakastanut tai arvostanut itseäni, enkä samalla myöskään kehoani. Ajaessani kehoni aliravitsemukseen, menivät samalla pieleen myös verikoearvot ja muutenkin olemukseni väsähti. Ihmissuhteet kärsivät luonnollisesti myös.
Kun opin rakastamaan kehoani ja tuntemaan oloni hyväksi nahoissani, opin samalla rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.
Näihin ajatuksiin, muista rakastaa itseäsi <3
xoxo, Elina
