Ajatelkaa, tässä sitä ollaan. Uudelleen raskaana! Raskaustestin tekeminen oli aivan sairaan jännittävää ja kahden viivan ilmestyminen tikkuun nostatti heti tunteet pintaan. Enää ei kuitenkaan tullut samanlaista pelkoa, kuten ensimmäisen kohdalla. Varmasti johtunee siitä, että koko homma on jo kerran koettu ja menty maaliin vieläpä positiivisin kokemuksin. Muistan sanoneeni kaksi viikkoa synnytyksen jälkeen, että olisin jo valmis synnyttämään uudelleen. Haha!
Tein positiivisen raskaustestin 13.11.2021 ja olin siis raskautunut kuta kuinkin silloin, kun esikoinen täytti vuoden verran.
Vuoden harmain päivä 13.11. Espanjassa oli tosin aurinkoista 😉
Ensimmäisen kolmanneksen mietteitä
Ensimmäinen raskauskolmannes alkaa olla nyt takana ja se odotettu, toivon mukaan energinen keskiraskaus häämöttää edessä. Samaan aikaan tuntuu hassulle, miten aika onkin kiitänyt näin hurjaa vauhtia. Nyt toisen raskauden kohdalla ei enää ehdi samalla tavalla miettimään raskauteen liittyviä asioita päivittäin. Esikoinen pitää huolen tästä 😀 eli ehkä siksi ei myöskään pelota samalla tavalla, koska ei vaan ehdi pelätä. Kirjoitin viime raskaudessa postauksen synnytyspelostani.
Verenvuoto pelästytti…
Alkuraskaudessa sitä kuitenkin pelkäsi väkisin. Ja isosti. Joulukuu meni pää vessanpöntössä ja väsymys oli isosti läsnä. Oli siis tosi huono olo fyysisesti ja henkistä puolta taas vaivasi se, kun viikoilla 6-8 tuli verenvuotoa. Se säikäytti tosi paljon ja olin hyvin ahdistunut. Yhtäkkiä uuteen unelmakotiin muuttaminen ei tuntunutkaan enää unelmalle. Mua vaan ahdisti kaikki ja pelkäsin keskenmenoa. Yhden lapsen äitinä sitä tietää mitä voi menettää. Eikä sitä pelkoa voi selittää järjellä, ei vaikka kuinka ymmärtäisi keskenmenon tapahtuvan hyvästä syystä. Silti menetys on aina menetys. Jotain arvokasta ja tärkeää viedään tahtomatta sulta pois. Sydän revitään riekaleiksi. Eihän sellaista selitä järki? Onneksi vuotoon ei kuitenkaan liittynyt kipuja ja se osoittautui harmittomaksi.
Kävin kahdesti varhaisultrassa yksityisellä, koska menin ensimmäiseen liian aikaisin ja sykettä ei löytynyt. Muistan, kun huolehdin sitä, että mulla ei vielä tuolloin ollut pahoinvointia. Voi pojat, se oli turha huoli se! Nyt pahoinvointi oli jopa rankempaa kuin esikoisen raskaudessa.
Perätila uudelleen?
Nyt mielen päällä on vahvasti kysymysmerkki, että onko tämäkin baby perätilassa kuten esikoinen oli? Voit lukea perätilasynnytyskokemukseni ja kääntöyrityksestä kertovan postauksen, niin pääset jyvälle mistä on kyse.
Lisäksi näin korona-aikana mietityttää itse korona, koska riskeinä on keskenmeno ja ennenaikainen syntymä. Olen onneksi ottanut jo kaksi rokotetta, joten jospa sitä välttyisi vakavalta taudinkuvalta. Reilu kuukausi ennen raskautumista sain toisen annoksen.
Katsotaan siis mihin ajatukset kulkeutuvat raskauden edetessä. Päivittelen tänne kuulumisia! Me lähdetään pian Espanjaan nauttimaan auringosta ja siitä toisesta kolmanneksesta!
Iloista viikkoa sinne,
xoxo, Elina