Tänään oli odotettu vauvan perätilan kääntöyrityspäivä, mutta spoilataan tähän alkuun jo, että eipä kääntynyt. Heti vastaanoton alussa lääkärin tarkastaessa tarjontaa ilmeni, että nyt ei lähdetä edes yrittämään käännöstä. Nuo sanat aiheutti pienoisen stressireaktion ja ihmetyksen, mutta jotenkin oli kuitenkin lohduttavaa kuulla, että vauva on siellä jo niin peppu edellä tulossa, ettei saatu enää edes otetta. Eli jonkinasteinen kiinnittyminen on tapahtunut ja kohdunsuukin oli myös hieman auki. Kanavakin lyhentynyt parin viikon takaiseen nähden.
Tällä kertaa siis vaan ultrattiin, katsottiin vauvan asento tarkalleen ja tehtiin kokoarvio.
Perätila tuli täysin yllätyksenä
Oon parisen viikkoa ehtinyt sulatella perätila-asiaa ja tavallaan alan olla aika sinut sen kanssa. Shokkihan se oli alkuun kuulla, koska perätila selvisi aivan muun päivystyskäynnin yhteydessä sattumalta. Tähän asti olin odottanut, että olisi pää alaspäin. Olihan se ollut kuukausi takaperinkin jo 4D -ultrassa. Noh, vaan eipä ollut enää. Purskahdin itkuun ja ajattelin, että ei kai taas, vaikka sikäli positiivinen synnytyskokemus edellisestä perätilasta jäikin.
Tänään lääkäri oli ihanan tsemppaava ja ultrauksen jälkeen puhuttiin kriteereistä perätilasynnytykselle. Ne olivatkin jo tuttuja entuudestaan esikoisen käännösyritykseltä.
Kriteerejä perätilasynnytykselle on:
- Synnyttäjän lantion mitat oltava riittävät.
- Vauvan koko saa olla maksimissaan 4kg.
- Vauvan tarjonta oltava optimaalinen (ei esimerkiksi jalat edellä).
- Synnyttäjän motivaatio oltava kohdillaan.
Kävinkin esikoisen aikaan jo magneettikuvissa ja sen perusteella vaadittavat lantionmitat ylittyy jopa sentillä eli tilaa on.
Vauvan kokoarvio oli tänään 2,8 kg (rv 37+0) eli siro. Vertailun vuoksi tarkistin, että esikoinen oli näillä viikoilla arviolta 3,1. (Syntyessään 3,5 kg rv 40+5)
Vauvan tarjonta: Peppu alimmaisena tulossa, toinen jalka oli sammakkoasennossa ja toinen suorempana. Pääasia kuitenkin, että peppu ekana tarjoutuvana osana.
Oma motivaatio: erittäin motivoitunut. Jännittää, mutta olen valmis!
Vaikka olenkin jo sulatellut asiaa, niin silti jännittää. Ja ärsyttää jos suoraan puhutaan. Perätila tuo omat haasteensa ja rajotteita esim synnytysasentoihin. Toisaalta taas yritän lohduttautua sillä, että kerran sitä on jo perätila synnytetty ja kaikki muuten kunnossa. Tilanne voisi olla oikeasti paljon huonompikin.
…Miksipä siis ei onnistuisi uudelleen perätilasynnytys! Täytyy vaan luottaa omaan kehoon, se on viisas ja tietää mitä tekee. Onhan se tehnyt saman jo kerran aiemmin.
xoxo, Elina