Pitäisi-ajattelu muodostuu pidemmän päälle raskaaksi ja henkistä hyvinvointia tuhoavaksi. Se on tyypillistä monelle syömishäiriöstä kärsivälle kuin monille muille täydellisyyteen tavoitteleville, työnarkomaaneille jne. Otan tähän syömishäiriönäkökulman, koska itse olen siitä kärsinyt ja näin jälkeen päin huomannut miten tuo pitäisi-ajattelu oli niin läsnä kaikessa. Tuhoisalla tavalla.
Pitäisi sitä, pitäisi tätä
Pitäisi -ajattelu vie huomion kaikista ihanista asioista, jotka ovat nyt hyvin elämässä. Mieltä nakertava ”mitä pitäisi tehdä” ei päästä sinua keskittymään arjen iloihin. Se vie kaiken hyvyyden arjen pienistä hetkistä. Pitäisi -ajattelu ei myöskään salli spontaaniutta, sillä spontaanius estää sinua toteuttamasta omaa tarkoin järjestettyä elämän toimintasuunnitelmaa. Muistan hyvin kuinka kieltäydyin lukuisat kerrat dinnereistä ystävien kanssa tai muista yllätysmenoista sen vuoksi koska aina piti tehdä läksyjä, aina piti olla menossa lenkkipolulle tai piti käydä kaupassa ja siivota. Oli tarkka toimintasuunnitelma päivälle, jopa viikoille, josta ei saanut poiketa tai elämä (henkinen) meni risaiseksi. Auta armias, jos jotain sellasta tapahtui johon en voinut vaikuttaa. Pasmat meni pahemman kerran sekaisin.
Kuva: Katarina Kirvesmäki
Kontrolloinnista luopuminen ja itsensä hyväksyminen
Kontrollointi kuuluu tyypillisenä osana syömishäiriöihin. Vanhoja päiväkirjoja lukiessani oikein hämmästyin, että miten perfektionisti kontrollifriikki olinkaan. Jos kokeesta tuli alle ysi niin itketti. Jos en jaksanutkaan mennä suunnitelmieni mukaan lenkille niin itketti. Jos kaupasta oli loppunut se tietty omenamerkki niin itketti. Jos epäonnistuin missä tahansa niin itketti. Tosi elämässä kaikkea ei voi eikä pysty kontrolloimaan. Se fakta on kaikkien hyväksyttävä. Elämässä sattuu paljon itsestä riippumattomia asioita; aikataulut muuttuvat, kaupassa ei tosiaan aina ole sitä tiettyä omenamerkkiä tarjolla, sää ei olekaan aurinkoinen niinkuin ennustettiin tai räkätauti iskee päälle. Nyt on jotekin jopa hauskaa ajatella miten mieli onkaan voinut muuttua noista ajoista sallivammaksi. Jos nyt joku kaveri pyytäisi illalla limulle vaikka olin suunnitellut meneväni lenkille, valitsisin ystävän. Sanotaan näin, että jossain vaiheessa huomasin olevani kuin kahleista vapautunut. Se tietynlainen Pitäisi -ajattelu oli haihtunut pois. Siitä pystyi luopumaan kun ymmärsi, että minä olen hyvä tällaisena kuin olen. Itsetunnon vahvistuminen on avaintekijä. Jos en tänään jaksa mennä salille, niin olen silti hyvä tyyppi enkä epäonnistuja.
Pitäisi ajattelu -malli on muutenkin jo negatiivissävytteinen, kuulostaa suorittamiselta ja sitä se itse asiassa onkin. Siitä on kaukana oikea hyvinvointi ja nautinto niihin asioihin mitä piti tehdä. Kun osaat päästää tästä sairaasta ajattelumallista irti, olo on niin vapautunut ja hyvä. Onnellisuutta kun on juuri ne kaikki avoimet mahdollisuuksien ovet elämässä ja se, että voit tehdä tänään sitä mitä itse haluat ja ennen kaikkea sitä mistä NAUTIT.
Kuva: Katarina Kirvesmäki
Onko muilla kokemuksia ”pitäisi” ajattelumallista? Onko se hallinnut teidän elämäänne? 🙂
xoxo, Elina