Kaupallinen yhteistyö Picadeli
Jokainen meistä on varmaan joskus ravannut alvariinsa jääkaapilla ja käsi hakeutunut automaattisesti pöydällä olevalle karkkikulholle…Napostelu on ainakin tuttua meikäläiselle! Saan instagramissani jatkuvasti kysymyksiä miten saisi hillittyä napostelua. Se on meinaan tosi yleistä, että syöminen jää niin sanotusti päälle. Pureudutaanpa siis aiheeseen!
Satunnaisesti napostelu on ok, mutta entäpä jos napostelu jää turhan usein päälle? Mikä silloin avuksi?
Napostelusta tulee tosiaan helposti totuttu tapa ja pitkällä aikavälillä jatkuva herkkujen napsiminen saattaa kerryttää painoa. Altistaapa napostelu myös pitkäkestoiselle happohyökkäykselle suussa ja haiman tuottaman insuliinin jatkuvalle virtaukselle veressä, mikä voi johtaa diabetekseen. Mä olen myös huomannut, että imetyshormonit (kuten hormonit ylipäänsä) tekevät helposti tepposet ja saavat aikaan naposteluhimon, mikäli en ole panostanut päivän syömisiin.
Miksi napostelemme?
Napostelulle on ihan fysiologinen selitys, mikä juontaa juurensa siitä, kun skippaamme aterioita tai syömme liian vähän. Näin syntyy energiavaje. Tätä energiavajetta täydennämme helposti nopeaa energiaa sisältävien herkkujen napostelulla. Ajatuksena ehkä on, että syö ”vaan vähän”, mutta tätä toistuukin kymmeniä kertoja illan aikana. Napostelu ei useinkaan pidä nälkää, vaan jää päälle..
On siis täysin normaalia ja luonnollista, että kehomme reagoi energiavajeeseen käskyttämällä aivojamme hakemaan lisää ruokaa.
Jos taas syömme säännöllisesti ja riittävästi päivän aikana, vältymme mieliteoilta ja napostelu ei kiusaa jatkuvasti. Aivomme ovat tyytyväisiä ja energiaa riittää tasaisesti. Haluan kuitenkin vielä muistuttaa, että välillä on todellakin ok napostella. Mitäpä olisi leffailta ilman karkkipussia, jonka voi rauhassa tyhjentää parin kolmen tunnin aikana? Elämään kuuluu herkuttelu.
Napostelu ja psyykkiset tekijät
Joskus napostelun tarve voi liittyä psyykkisiin tekijöihin, kuten stressiin tai tunteiden mylläkkään. Jotkut myös syö rentoutuakseen. Mä olen itse ollut nuorena tunnesyöjä, jolloin napostelin koko ajan johonkin vallitsevaan tunteeseen. Se oli raastavaa ja kuormitti niin henkisesti kuin fyysisestikin. Itsetutkiskelulla kuitenkin pääsin tästä tavasta eroon ja samaten tein korjauksia ruokavaliossa edellä mainittuihin riittävyyteen sekä säännölliseen syömiseen panostaen.
Napostelu voi myös olla totuttu ja tiedostamaton tapa, jolloin ruokapäiväkirjan pitäminen auttaa havannoimaan omaa syömistä kokonaisuudessaan. Monet saattavat yllättyä esim. miten vähän tulee oikeasti syötyä, vaikka ajatuksissa tunne on päinvastainen.
Tutkistele, ihastele ja maistele ruokaa rauhassa. Haali lautaselle värejä ja erilaisia koostumuksia (Picadelin salaattibaarista tämä käy helposti)! Nauti ruoasta. Tärkeimpiä oivalluksia syömiseen liittyen on ehdottomasti se, että suhtautuu ruokaan neutraalisti, yhtenä normaalina ja ennen kaikkea ihanana asiana elämässä. Pitkän syömishäiriön sairastaneena ja siitä parantuneena tuntuu uskomattoman hienolle, että on oppinut suhtautumaan ruokaan rennosti.
Millaisia ajatuksia sinulla herää?
xoxo, Elina