En oikein tiedä mistä tätä aihetta lähtisi purkamaan, koska en itsekään tiedä mistä asti mulla on ollut synnytyspelko. Mistä se on tullut ja miksi sellainen muodostuu joillekin? Synnytys pelottaa jossain määrin varmasti kaikkia naisia ja jännityksestä on toki hyötyäkin, kun se pysyy järkevissä rajoissa. Jännitys valmistaa meitä taistele & pakene tilaan nostamalla adrenaliiitasoja ja se saa meidät selviytymään koitoksesta. Tuntuu hassulle ajatella omaa pelkoani, kun olen ollut kouluaikoina seuraamassa esimerkiksi ruumiinavausta, leikkauksia jne ja ne ei tee yhtään pahaa. Synnytys taas jo sananakin aiheuttaa sen, että taju meinaa lähteä. Saati jos puhutaan mitä kaikkea siihen liittyy. Näin on ollut kauan, ihan nuoresta asti. En pystyisi varmaan ikinä seuraamaan kenenkään toisen synnytystä ilman, että tulisi huono olo ja taju lähtisi.
Oon tosi kiitollinen Suomen neuvolajärjestelmästä. Musta tuntuu, että olen saanut mielettömän hyvää palvelua raskauden alusta asti ja nimenomaan synnytyspelko on huomioitu hyvin. Sain käydä etävastaanotolla HUSin SYLI-ryhmässä, jossa keskusteltiin kaikesta synnytykseen liittyvästä ja kätilöt kertoivat tapahtumien kulusta sekä kivunlievityksestä. Ehkä ainoa harmi tässä oli tosiaan se, että käynti oli etänä. Mulle itselleni ”live vertaistuki” olisi parempi ja mieluisampaa. Toki nyt on menossa poikkeuksellinen vuosi, joten ei voi mitään..
Pelkopoli – synnytyspelon käsittelyä
Sain myös neuvolan kautta lähetteen HUSin pelkopolille, mikä sisältää kaksi erikoislääkärikäyntiä (toinen oli jo) ja kätilön etävastaanoton. Lisäksi mulle järjestetään kolme psykologin etävastaanottoa, joista kaksi on ennen synnytystä ja yksi synnytyksen jälkeen. Koen nämä käynnit erityisen tarpeelliseksi ja olen tosi kiitollinen, että tällainen on mahdollista! Mua helpottaa super paljon se, että pääsen puhumaan mulle vaikeista asioista ja saan uusia näkökulmia (erityisesti juuri alan ammattilaisilta) omiin ajatusmalleihin. Ahdistavien asioiden pohtiminen yksin usein vain pahentaa ahdistusta ja ahdistuksen mittakaava kasvaa. Suosittelen siis vahvasti olemaan avoin ja hakemaan apua, oli asia mikä tahansa!
Ensimmäinen erikoislääkärikäynti (naistentauteihin ja synnytyksiin erikoistunut) oli 3 viikkoa sitten ja se oli todella hyvä. Sain kertoa ajatuksistani ja lääkäri kertoi lääketieteellisestä puolesta ja tuli yleisesti tosi turvallinen olo. Suomi on maailman parhain ja turvallisin paikka synnyttää. Täällä meillä on osaava henkilökunta ja itselläni on myös mukavia kokemuksia Naistenklinikalta, niin puheluiden kuin käynnin osalta. Kerran siis kävin Naikkarin päivystyksessä sen takia, kun vauvan liikkeet tuntui todella heikosti parin päivän ajan ja huoli heräsi. Selvisi kuitenkin, että vauva oli todennäköisesti vain vaihtanut asentoa, mikä vaikutti tuntemuksiin. Mutta tiedättehän.. jos alkaa stressaamaan ja panikoitumaan esimerkiksi noista liikkeistä, niin silloin ei ainakaan pysty tuntemaan niitä. Onneksi ihana henkilökunta osasi rauhoitella minut. Muistan kun itku silmässä sopersin kiitokset minua hoitaneelle kätilölle. He tekevän niin tajuttoman arvokasta ja upeaa työtä.
Pelkopoli -kätilön etävastaanotto oli reilu viikko sitten ja se oli myös tosi hyvä kaikin puolin. Sain keskustella kahdestaan kätilön kanssa mieltä askarruttavista asioista ja koin, että sain siitä tosi paljon hyötyä! Oli tunteikasta ja hammasta purren purskahdinkin itkuun muutaman kerran. Miten niin luonnollinen asia voi herättää näin suurta pelkoa? Onhan tietysti oman lapsen syntymä suuri ja tärkeä asia, joten ihan luonnollistakin, että se herättää paljon erilaisia tunteita. Tällä hetkellä musta tuntuu, että kipu ei ole se pelottavin asia, vaan kaikki muu mitä synnytyksessä voi tapahtua. Kaikki mahdolliset komplikaatiot ahdistaa. Se, kun ei tiedä mitä tapahtuu. Välillä on sellainen olo kuin olisi hyppäämässä mustaan aukkoon.
Joka tapauksessa, tuli kuitenkin erittäin turvallinen olo kätilön kanssa puhumisesta ja nimenomaan sellainen tunne, että tulen varmasti olemaan hyvissä käsissä. Sen lisäksi vahvistui tunne, että minä tulen pärjäämään. Se on tärkeä tunne kokea. Minun keho ja minä tunnen sen parhaiten. Minun keho kyllä tietää mitä tehdä.
Minun keho kyllä tietää mitä tehdä.
Synnytyspelko käsittelyyn psykologin vastaanotolla
Uskon, että saan psykologikäynneiltä vielä paljon irti ja tämä itseen uskomisen tunne vahvistuu. Hassua nimittäin se, että olen kokenut nyt raskausaikana sellaista samanlaista katastrofiajattelua, mitä koin syömishäiriöaikoina 10 vuotta sitten. Katastrofiajattelulla tarkoitan sellaista, että ”ei mulle kuitenkaan voi käydä hyvin, en pärjää” -tyyppisiä ajatuksia. Tuntuu oudolle ajatella näin, koska olen kuitenkin kokenut itsetuntoni olleen kaikista vahvimmillaan viimeisen parin vuoden aikana. Mistä yhtäkkinen romahdus? Uskon, että syömishäiriöhistoriallani on muutenkin vaikutusta, sillä synnytystä ei voida käsikirjoittaa. Kontrollifriikin painajainen. Luulen myös, että synnytyksessä jokainen nainen syntyy ikäänkuin uudelleen itse. Syntyy äidin identitettiin.
PS. Pakko vielä tähän loppuun sanoa, että huumori tulee olemaan yksi selviytymiskeinoistani – puolisollanikin on loistava huumorintaju ja sanoin hänelle, että pidä toi sit loppuun saakka, vaikka itse olisin kuinka tuskainen 😀 Huumori auttaa aina ja lieventää jännitystä!
Onko synnytyspelko ollut läsnä sinun elämässäsi?
Kuvat: Lili Nissilä
Lue myös:
Loppuraskaus – mille nyt tuntuu ja vinkit olon helpottamiseen
xoxo, Elina