Mieliteot ovat siinä mielessä mielenkiintoisia asioita, että kun joku mieliteko iskee, niin siitä ei ole helppoa päästä pois. Välillä onnistumme ja välillä epäonnistumme, mutta miksi mielen hallinta on välillä niin suunnattoman vaikeaa?
Mieliteko ja rankaisu vai inhimillinen ote?
Olet varmaan joskus jäänyt sohvalle makaamaan lenkkipolun sijasta? Tai syönyt pussillisen sipsejä vaikka tällä viikolla piti olla ilman herkkuja? Tällaisissa tilanteissa et ole pystynyt hallitsemaan mieltäsi. Mieli kun päätti näin niin se on silloin näin. Katumus voi myös seurata jälkeenpäin kun ei pystynytkään vastustamaan mielitekoja. Saatamme rankaista itseämme, että nyt ei sitten ainakaan kuukauteen osteta herkkuja tai lisätään lenkkien määrää rutkasti. Itsemme rankaisu tuntuu luontevalle vaihtoehdolle kun olemme omassa mielestämme ”mokanneet” tavoitteemme. Minäpä kerroin teille kuitenkin salaisuuden. Tämä ”mokaaminen” on sallittua. Se on inhimillistä ja kuuluu ihmisen perusluonteeseen.
Minulla kesti kauan sisäistää tämä perfektionistiluonteeni vaatiessa minulta mahdottomuuksia. Aina jos epäonnistuin enkä päässyt -30 asteen pakkasessa lenkille, iski hillitön morkkis ja kauhea itsensä rankaiseminen. Lopetin syömisen tai sitten söin ja oksensin. Tai jos söin yhden palan suklaata liikaa niin piti juosta entistä pidempi lenkki tai vaihtoehtoisesti oksentaa se suklaapala ja vähän muutakin.
Nykyisin ymmärrän, että tämä ”mokaaminen” on sallittua ja se tekee välillä hyvääkin. Jos esimerkiksi olen päättänyt, että treenaan 4 kertaa viikossa, mutta määrä laskeekin kolmeen jonkun mieliteon takia, niin en revi enää pelihousuja ja kuvittele, että piru minut perii tämän takia. Inhimillinen ote itseen on tervettä.
Mielitekojen tuulimylly
Minusta on tärkeää ymmärtää, miksi mielemme käyttää kuin se käyttäytyy. Miksi välillä valitsemme sen huonomman, itsellemme epäedullisemman vaihtoehdon paremman sijaan? Miksi emme aina pysty vaikuttamaan mielitekoihimme? Mieliteot voivat ilmetä milloin tahansa ja eri asteisina. Jos haluamme estää tai vähentää mielitekojen syntyä, on tärkeää oivaltaa sisäiset ja ulkoiset tekijät, jotka voivat herättää mielihalun johonkin tiettyyn asiaan. Esimerkiksi karkkipussin saatamme monesti huitaista nälän tunteeseen, jota emme tunnista. Tällöin olisikin hyvä pysähtyä ja pohtia, milloin söin viimeeksi tai olenko juonut vettä tarpeeksi? Vai onko kyseessä oikeasti karkkinälkä, johon riittäisi vain muutama nallekarkki koko pussin sijaan? Sama juttu sohvalle jäämisen kanssa, onko oikeasti kyse laiskuudesta vai onko taustalla huonosti nukutut yöunet? On myös hyvä välillä pohtia sitä, olemmeko liian ankaria itsellemme? Kiellämmekö itseltämme jotain liian suurella kädellä? Missä menee järkevä raja?
Kuuntele itseäsi
Mieliteot ovat osa tunteidemme kirjavaa skaalaa. On tärkeää pystyä hyväksymään tunteemme, oli ne sitten hyviä tai huonompia. Kuuntele itseäsi ja mieti tunnetta hetki. Sinä lopulta päätät mitä sille teet. Esimerkiksi jatkuva käsistä lähtevä herkkujen ahminta voi johtua käsittelemättömistä tunteista ja tapahtumista. Ja koska emme hyväksy näitä tunteita, haemme helpotusta hetkeksi herkuista. Tällaisistä oravanpyöristä pääsee ulos vain kohtaamalla ja käsittelemällä ne vaikeimmatkin tunteet. Niin minäkin tein bulimiakierteen kohdalla. Hyvinvointiamme uhkaavat mieliteot kannattaa ottaa tosissaan ja miettiä syitä taustalla.
Omat mieliteot menevät tänä päivänä aika inhimillisellä otteella läpi, vaikka välillä joku piru saattaakin kuiskutella korvaani ja sanoa minua laiskaksi. Välillä en ole moksiskaan vaan heivaan pirun olalta pois, toisinaan taas sanon itseäni patalaiskaksi. Pääasia on kuitenkin, että löydetään tasapaino elämässä. Välillä epäonnistutaan ja onnistutaan tavoitteissa.
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina