Nyt ollaan vihdoin hypätty yhden ajanjakson ohi eli alkuraskaus on takanapäin. 1/3 takana ja en voi edelleenkään uskoa tätä. Tuntuu jo ihan pässille, kun hoen ihmettelyä koko ajan, mutta sitä tämä nyt sattuu olemaan. Sanon nyt kerta kiellon päälle, ihmeellistä!
Mikä fiilis jäi alkuraskaudesta?
Päällimmäisenä on tosi hyvä fiilis, vaikka te sosiaalisessa mediassa mua seuranneet tiedättekin kuinka olen valitellut huonovointisuutta ja väsymystä lähes joka päivä. Mutta sitä se olikin. Jos pitäisi valita kaksi sanaa kuvaamaan alkuraskautta niin ne olisivat oksentelu ja väsymys. Hassua kuitenkin, miten aika on jo kullannut muistot 😀 Onko teille myös käynyt niin?
Tunteet herkillä
Alkuraskaudessa sitä ei myöskään tajunnut koko hommaa. Mistä on kyse ja mitä tulee tapahtumaan? Kaikki on ollut niin uutta, outoa ja jännittävää. Miten varataan neuvola ja miten siellä toimitaan? Miten ylipäänsä hoidetaan vauvaa? En ole ikinä vaihtanut vaippaa. Alkuraskauden pahoinvointi oli myös jotain uskomatonta ja se selittämättömyys teki asiasta niin outoa. Yleensä mulla on huono olo vain jos oon a) oksennustaudissa tai b) krapulassa. Fyysisiä muutoksia ei siis alussa ollut, paitsi paino hieman laski oksentamisen takia. Tunteet taas heitteli laidasta laitaan ja saatoin minuutin aikana kokea kaikki maailman tunteet..Raskasta sanoisin 😀 Muistan myös, kun joskus ihan alkuvaiheessa kävin lenkillä, niin saatoin vain yhtäkkiä purskahtaa itkuun ilman mitään erityisempää syytä..Toisaalta oon ollut itkupilli aina, mutta nyt se ehkä korostuu entisestään ja jatkuu edelleen.
Tälläinen on ollut lemppari annos viimeaikoina.
Sairaslomalla
Olin sairaslomalla töistä oksentelun takia melkeinpä kuukauden. Samoihin aikoihin alkoi tämä koronahärdelli, joten meni aika hyvin kotikaranteeni, kun en olisi muutenkaan voinut tehdä mitään. Vitsailtiinkin raskaana olevan ystäväni kanssa, että meidän kunniaksi oikein suljettiin baarit haha. Ei vaan, mutta siis oli sellainen olo ettei tässä menetä mitään kun kaikki tapahtumat ja muut menot peruuntuivat. Oli hyvää aikaa keskittyä vaan lepoon. Meni reilu kuukausi ennen kuin pystyin tekemään edes jotain pientä treeninpoikasta ja se otti kyllä koville.
Alkuraskaus on kriittistä aikaa
Alkuraskaus on aika kriittistä aikaa, koska tällöin sikiöllä kehittyy kaikki oleellinen. Korona tietysti aiheutti aika paljon huolta silloin alussa ja tietysti vieläkin. Eihän ole mitään tutkittua tietoa, miten korona mahdollisesti voisi vaikuttaisi sikiön kehitykseen. Ei ole vielä syntynyt niitä vauvoja, joiden äidit ovat sairastaneet koronan alkuvaiheessa. Onnekseni työpaikallani otettiin tämä asia huomioon erinomaisesti ja mulle järjestettiin etätyömahdollisuus. Siitä en tiedä kuinka kauan teen etätöitä, mutta todennäköisesti tämän korona-ajan yli. Mun mielestä onkin hyvä pelata varman päälle, koska tietoa ei ole. Tuntuu etuoikeutetulta, koska mulle on järjestetty tällainen hieno mahdollisuus. Kiitos siitä työnantajalle.
Tekee mieli paljon kaikkea raikasta, salaatteja! Ikävä Picadelin salaattibaareja, toivottavasti tää korona on pian ohi ja pääsee taas kokoamaan herkkuannoksia <3
Nyt sitä tosissaan muistelee jo lämmöllä ja hieman huvittuneena kaikkea sitä alkua. Itkua ja pelottavuutta. Toki pelottaa vieläkin, mutta ei samalla tavalla enää. On hurjan kiitollinen ja siunattu olo. Ensimmäinen kunnallinen ultra (niskaturvotus ultra) oli viime torstaina ja se konkretisoi asian aivan eri levelille. Kätilö sanoi, että tulin hyvään kellonaikaan, koska vauva oli hereillä ja jumppaili kovasti. Kuulemma maha-asukit nukkuvat suurimman osan ajasta, koska energiaa tarvitaan kasvuun. Tämä 6 cm pitkä ihmisenalku liikkui jopa niin paljon, että se vaikeutti hieman kuvien ottamista, mutta loppua kohden vauva nukahti ja saatiin oikein hienot kuvat. Kaikki myös näytti olevan ok niskaturvotuksen osalta.
Ja mä tietysti itkin melkein koko vastaanoton ajan. Oli niin liikuttavaa.
Ihanaa viikkoa!
Lue myös:
Alkuraskauden oudot ruokahimot
xoxo, Elina (Instagram: @elinaadasofia )