Viimeviikkoisen lentomatkan innoittamana syntyi tämä postaus. Huumoria ei nimittäin puuttunut kotiinpaluulennolta Nizzasta.
Myöhästyminen
Myöhästyimme hieman lähtöajasta ja näin ollen koko kone joutui seisoskelemaan yli tunnin verran Nizzan lentoasemalla Euroopan ilmatilassa olleiden ruuhkien takia. Ruuhkat johtuivat taas Euroopan yläpuolella olevista myrskyistä, jotka lentokoneiden piti kiertää ja näin ollen ikään kuin odotella myös omia vuorojaan.
Lennolla lentokahvit
Kun vihdoin pääsimme yläilmoihin, ilmoitti kapteenimme, että otetaan aikaa kiinni ja oikaistaan vähän. Tämän jälkeen matka muuttui linnanmäen vuoristoradaksi. Hytkyttiin eteen siivuun ja taakse. Me istuttiin onnekkaasti (silloin ajateltuna)koneen takaosassa, joten ehdittiin juuri saada tarjoiluvaunusta purtavat ennen kuin kärryt joutuivat vetäytymään takaosaan. Avopuolisoni sanoi, ettei kannata ottaa kahvia. Siinä ei käy hyvin jos meno jatkuu tällaisena. Minä kuitenkin halusin kahvin, joten otettiin molemmille ne kupposet. Ja voi vaan arvata miten kävi. Yritin hapuilla suklaapalaa etulokerosta, mutta töyssyn yhteydessä käteni horjahti ja kahvikuppi teki ilmaveivit. Koko etupöytä lainehti maitokahvista, samoin kahvia hörppäsivät kenkäni sekä LV-laukku. Puhumattakaan vaaleanpunaisista shortseistani ja siitä, kuinka nahkapenkki oikein lillui tapahtuman jälkeen sumpissa. Ja sai rakkaanikin osan tästä vahingosta. Kyllä nauratti. Mikä ihana tunne istua märissä shortseissa loppumatka. Joku varmaan luuli, että pissasin housuun turbulenssin takia, haha.
Muista puhtaat sukat! Minä käytän lennoilla Zeropointin kompressiosukkia. Ne ehkäisevät turvotusta jaloissa ja ovat muutenkin tosi mukavan tukevan tuntuiset 🙂
Lentäminen ei ole minulle muutenkaan aivan peace of cake, vaikka lennänkin melko useasti. Laskin juuri, että olen käynyt tänä vuonna 6 kertaa ulkomailla. Kerran kuukaudessa oikeastaan. Jollain hassulla tapaa olen kuitenkin onnistunut kehittämään itselleni pienoisen lentopelon. Ja oikeastaan ilman mitään kunnollista syytä. Pelkään nousuja ja laskuja aivan suunnattomasti niin, että vatsassa kiertää. Edes vieressä tai lähellä istuvan jatkuva aivastelu tai häiriköiminen ei hätkähdytä samalla tavalla kuin pelko siitä, että jotain tapahtuu lentokoneen nousun taikka laskun aikana. Yleensä pyrinkin nukkumaan lennolla, jotta ei tarvitse miettiä. Onneksi saan yleensä unta missä vain ja milloin vain!
Matkustamossa näkee ja kuulee (ja haistaa) kaikenlaista!
Mitä sitten noin muuten tulee lentokoneessa matkustamiseen? Sanotaanko, että siellä näkee ja kuulee (ja haistaa)kaikenlaista. Aina joka lennolla on vähintään yksi riitelevä pariskunta, itkevä vauva, nuhanenä ja ripulin kourissa oleva henkilö. Monilla myös huumori loppuu seinään kun ruokakärry tulee kohdalle ja juuri se kinkku-juustosämpylä on ehtinyt loppua. Auta armias mikä show siitä saadaan aikaan. Joku toinen taas on hieman liian huppelissa ja yrittää tämän takia kaveerata kaikkien läsnämatkustajien kanssa. Usein myös joku ympärillä olevista sattuu päästämään pahan hajuisen pierun ilmoille. Ja pakoon hajua ei pääse. Tämän takia minä vedän esiin sen nukkumiskortin ja alan laskemaan lampaita. Autuaan tietämättömänä kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Nukun kyllä tosi usein suu auki, joten ei sekään varmaan mikään glamorous näky ole 😀
Mietin myös usein, että miltähän tuntuisi (ja osaisinko) ohjata lentokonetta? 😀 Haha, minun ajotaidot tuntevat tietävät varmasti vastauksen 😉 😉
Mukavia lentohetkiä!
Seuraa minua myös:
Instagram @elinaadasofia
snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
xoxo, Elina
