Avun vastaanottaminen on välillä tosi vaikeaa. Sitä yrittää ajatella, että kyllä tämä tästä ja ehkä kaikki pian helpottaa. Sitten yhtäkkiä huomaatkin viikkojen vierineen ja kuukausien kuluneen, eikä vieläkään muutosta parempaan. Taaperon unet ovat olleet haastavia jo liian kauan. Vanhempia väsyttää.
Meillä oli ollut tosi hyvät yöt, sanotaanko 90% täydet yöt 1v 1kk alkaen. Tokihan niitä satunnaisia huonoja öitä mahtuu meille kaikille, koska hampaat ja mitä näitä nyt on. Sitten poika täytti 1,5 v Vappuna ja oppi kirjaimellisesti heittämään itsensä pois pinnasängystä. Matkasängystäkin pääsi niin sujuvasti pois, että sekään ei ollut vaihtoehto. Mitään ”telttaa” en halua pinnasängyn päälle, koska se jos jokin tuntuu vankilalle 😀
Juniorisänkyyn 1,5 -vuotiaana
Eipä siis auttanut muu kuin siirtyä juniorisänkyyn ja ymmärrettävästi alku voikin olla villiä. Varauduttiin siihen. Onhan se nyt siistiä, kun pääset itse sänkyyn ja sieltä pois. Täytyyhän sitä testata. Noh tätä testausta on kuitenkin jatkunut jo 2,5 kk ja nyt saa luvan riittää. Nukuttaminen (ennen tätä ei tarvinnut edes nukuttaa) on kestänyt helposti 1-2 h ja yöllä heräilty useaan otteeseen. Iltaisin ei jää juurikaan omaa tai yhteistä aikaa ellet halua valvoa yli puolen yön. Poika nukahtaa lähestulkoon vasta 23. Heräilyt ovat sitten alkaneet 01 aikoihin tai ihan viimeistään 03/04 aikoihin ja kestäneet vaihtelevan määrän. Aamuisin ollaan onneksi nukuttu pidempään 9-10 asti (joskus jopa 11), mutta toisaalta sekään ei oo kiva pidemmän päälle. Kaikilla muilla on ihan eri rytmi ja vaikea sopia mitään tai ylipäänsä saada aikaiseksi. Säännöllinen rytmi ois kiva.
Neuvolasta sain rohkaisua (ja kavereilta), että ottaisin yhteyttä lapsiperheiden sosiaaliohjaukseen ja ilokseni sieltä oltiinkin sitten yhteydessä pian hakemuksen lähettämisen jälkeen. Tosin tässä nyt sotkee kesälomat päälle, niin ei ehditty pureutua probleemaan niin tarkasti, mutta saatiin vähän kättä pidempää alkuun.
Säännöllinen aikataulu
Aletaan muodostamaan säännöllistä aikataulua, vaikka meillä vanhemmilla sellaista ei tarvitse töiden puolesta ollakaan. Päätetään heräämisaika x ja siinä pysytään. Tästä säännöllisestä heräämisajasta lähdetään muodostamaan päivärytmiä ihan kaiken suhteen. Muutoksen tekeminen voi viedä parikin viikkoa, mutta kannattaahan sitä kokeilla! Elokuussa meihin ollaan sitten uudelleen yhteydessä ja katsotaan tilannetta taas missä mennään ja mitä voisi tehdä. Tarkastetaan myös rutiineja uudelleen sopiviksi.
Korvatulehdus ollut vaikuttamassa..
Nyt meillä on tosin ollut märkänen korvatulehdus sotkemassa ja vaikuttamassa öihin extraa. Nyt aletaan kuitenkin olla jo voiton puolella ja heti huomattu parannusta öiden suhteen. Voi reppanaa, ties kuinka kauan korvassa ollut häikkää ja nyt vasta sai avun. Korvatulehdus siis bongattiin sattumalta allergialääkärikäynnin yhteydessä. Pikkuisella oli tästä viikko takaperin yhtenä päivänä kuumetta ja nuhaa. Merkittävin ”oire” ollut itkuisuus öisin, mutta ei mitään korvien haromista. Ei siis osattu yhtään arvata, että korvissa olisi mitään.
Mutta unista vielä..
Jännittää yleisesti arjessa se, kun vauva syntyy pian ja herätelläänkö sitten kaikki toinen toisiamme ja onko illat yhtä hulinaa. Sen näkee sitten! Onko muilla ollut vastaavaa tilannetta? Toivotaan tosiaan, että nyt kun korvat saatu kuntoon ja rytmitystä arkeen, niin yöt lähtisi helpottumaan!
xoxo, Elina
