Aloin edelleen pohtimaan syömishäiriöni syntyperää. Siihen on vaikuttanut niin monet seikat ja loppujen lopuksi taitaa olla myös sattuman kauppaa kelle napsahtaa syömishäiriökortit pöytään. Uskon, että niin oli tarkoitettu ja sillä oli joku merkitys. En ole katkera, vaan enneminkin kiitollinen. Olen oppinut näkemään maailman uusin silmin syömishäiriökokemukseni kautta. Olen vahvempi kuin koskaan ennen.
Mieli on ihmeellinen
On jotenkin vaikeaa muistella sellaisia asioita, jotka on painanut jonnekin muistin syvimpiin syövereihin ja samalla oikeastaan unohtanut. Mieli on niin ihmeellinen prosessori, että oikeasti joitain asioita lukiessani en usko, että ne ovat tulleet minun suustani ja, että minulle on käynyt niinkuin olen kirjoittanut. Onneksi olen kirjoittanut kasoittain päiväkirjoja. Paljon tekstiä vaikeilta ajoilta, mutta myös ajoilta, jolloin olin oikeasti onnellinen. Mulla on kuitenkin aina ollut ihania ystäviä niin ala- ja yläasteella kuin lukiossakin.
Syömishäiriö – näin se alkoi
Yksi asia on kuitenkin painunut mieleeni hyvin. Olin mummilla muutaman perheenjäsenen kanssa kahvipöydässä. Olin syönyt jo yhden kermamunkin ja aloin hapuilemaan toista. Haukatessani ensimmäistä palaa toisesta munkista, sukulaiseni tokaisi: ”varo ettei mene kylkiin”. Olin 15 -vuotias ja juuri tullut kielimatkalta, jossa painoa oli kertynyt muutama kilo. Se kuitenkin ahdisti. Ja ahdistuksen satakertaisti sukulaiseni kommentti.
Juoksin kotiin itkien ja oksensin.
Se oli ensimmäinen kertani. Iltalehti kirjoitti myös artikkelin aiheesta, jonka pääset lukemaan tästä (sisältää videohaastattelun). Vaikka tästä ikävästä tilanteesta ei vielä alkanut ankara laihduttaminen ja oksennuskierre, se jätti silti jäljen. Jäljen, jonka takia aloin vähitellen ja salakavalasti kiinnittämään tarkemmin huomiota ruokaan. Puhuminen ruokailuista lisääntyi päiväkirjoissani. Kirjasin sinne aina kun söin esimerkiksi leivän. Jossain vaiheessa aloin pohtimaan, ettei minun pitäisi syödä leipää. Koin, etten tarvitse hiilareita. Jostain sain päähäni, että ne leiväthän lihottavat. Jätin vähitellen hiilarit karkkeja lukuunottamatta pois.
Siitä se vähitellen alkoi. Salakavalasti ja hitaasi.
Syömishäiriöni syntyyn vaikuttivat varmasti niin monet tekijät, ettei voi mainita vain yhtä asiaa mikä sen olisi laukaissut. Minun kohdallani sattui vain olemaan sellainen aika ja paikka. Olin herkkä itsetunnoltani ja ne olosuhteet, kun oli nestettä kropassa. Lisäksi se koko teini-ikä, ulkonäön kiusaaminen sekä muut perheongelmat olivat taustalla vaikuttamassa. Monta eri tekijää.
Mieti mitä sanot
Haluan näiden kirjoitusteni pohjalta painottaa sitä, että jokainen miettisi mitä suustaan päästää. Et voi koskaan tietää onko toisella niin rautainen itsetunto, että se kestää kaikki negatiiviset kommentit. Et voi tietää mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Jokainen kommentti voi vaikuttaa arvaamattomalla tavalla toiseen ihmiseen. Olen aikaisemmin kirjoittanut aiheesta täällä.
Kannustan pohtimaan sanomisia sen mukaan, että mietit miltä sinusta itsestäsi tuntuisi, jos sinulle sanottaisiin niin. Toki on yksilöllisiä eroja, toiset ottavat herkemmin itseensä siitä mistä toinen vain naurahtaa. Silti hienovaraisuus puheissa on kannattavaa, ainakin siihen saakka, että tuntee toisen läpikotaisin ja tietää ettei tämä ota itseensä. Asian voi aina myös varmistaa kysymällä, ettei toinen loukkaantunut.
Syömishäiriön syntyyn vaikuttavat monet eri tekijät
Syömishäiriön syntyyn vaikuttavat siis monet asiat kuten yhteiskunta, perhe, muut ihmissuhteet, kehitysvaiheet yksilön elämässä ja oma luonne. En usko, että syömishäiriö sinällään on perinnollisyydestä kiinni, mutta syömishäiriöiselle tyypilliset luonteenpiirteet sen sijaan ovat.
Syömishäiriö voi puhjeta jonkun ison stressin tai yksilön kokeman psyykkisen paineen myötä. Syynä voi olla koulukiusaaminen, läheisen kuolema, riidat, murrosiässä tapahtuva nopea kehitys ja erilaiset kriisit ja traumatisoivat tekijät. Luulen, että isossa roolissa on myös se, miten yksilö suhtautuu painetta ja ahdistusta aiheuttavaan asiaan. Se millaisia selviytymiskeinoja hänellä on käytössä, vaikuttaa siihen miten selvityä vaikeasta asiasta.
Sosiaalisen median luomat paineet
Sosiaalisella medialla on varmasti oma osuutensa nuoren itsetunnon kehittymiseen, mikä voi osaltaan vaikuttaa tämän syömiskäyttäytymiseen. Täydellisesti muokatut ja silotellut kuvat antavat helposti epärealistisen kuvan millainen pitäisi olla. Onneksi nykypäivänä ollaan minusta menossa paljon parempaan suuntaan. Ja onneksi on fitnessmalli 2017 -kilpailu, jossa me finalistit haluamme välittää positiivista kehonkuvaa ja itsensä hyväksymistä sellaisena kuin on. Onnellisuuteen ei tarvita dieettejä, eikä kauneus ole painosta kiinni.
Nuorille pitäisikin opettaa SoMe -kriittisyyttä, koska SoMe-kuvien taustalla on usein kuvanmuokkausohjelmat. Kotona ja koulussa pitäisi rohkeasti puhua siitä, ettei ulkonäöllä tai koolla ole oikeasti merkitystä sen kannalta millainen ihminen on. Se ratkaisee mitä on pään sisällä.
Sinä olet ihana ja arvokas sellaisena kuin olet <3
Seuraa minua myös:
Instagram: @elinaadasofia
Snapchat: elinaleskinen
Facebook: www.facebook.com/elinaadasofia
Youtube: elinaleskinen
xoxo, Elina
2 kommenttia
Itse en jaksa enää ajatella ”miksi juuri minä” enemmän äiti miettii mitä teki kasvatuksessa väärin mikä on harmillista. elän tässä ja nyt mennyt on mennyt sille ei voi enää mitään ja vaikuttaa. keskityn nykyhetkeen ja mihin voin nyt vaikuttaa. totta että sh vahvistaa jollain tapaa ja antaa lisää oppia itsestä ja kehontuntemusta mutta en kyllä toivoisi sitä sairautta kenellekään enkä ole sille kiitollinen. aivan liikaa ottanut vuosia pois elämästäni aiheuttanut kärsimystä luopumista jäänyt paitsi monesta asiasta. Jotenkin ”outoa” että fitnessmallikisassa on nyt ja aikaisemminkin ollut ex. syömishäiriöisiä. Vai mitä mieltä? Onko hyvä juttu?
Hei N!
Näimpä juuri. Syömishäiriötä ei toivoisi edes pahimmalle vihamiehelle.
Mä ajattelisin asian niin, että hurja dieettaaminen ja ulkonäkökeskeinen elämä ei ole ehkä se paras mahdollinen ex-syömishäiriöiselle. Fitnesskisat ruokkivat helposti sitä kontrolloivaa elämäntapaa joka on sh:lle ominaista. Ainakin täytyy olla hyvin toipunut ja käsitellyt asiat. Itsensä hyväksymisestä ja itsetunnosta kaikki on paljolti kiinni. Minä ainakin henk. koht ajattelisin näin, että jos minun tulisi laihduttaa / treenata /dieetata fitnesslavoille, omatuntoni kestäisi sen muutosprosessin edestakaisin. Näin ainakin siis luulen, mutta eihän sitä voi koskaan tietää. Koen kuitenkin omaavani vahvan itsetunnon nykypäivänä ja hyväksyn itseni tällaisena kuin olen. En ole langanlaiha vaan normaalipainoinen nainen, jolla on muotoja.
Meillä tässä fitnessmallikisassa ei ole tänä vuonna mitään dieettejä vaan saamme olla juuri sellaisia kuin haluamme. Keskitymme sisäiseen hyvinvointiin. Se oli juurikin se isoin syy miksi lähdin tänä vuonna mukaan.