Aivan ihana kesäinen viikko alkaa olla takana päin. Tuntuu, että on ehtinyt paljon kaikenlaista, mutta silti ollut ihanan rentoa.
Olen nähnyt paljon ystäviä, käynyt Mikkelissä vanhempieni luona, ollut rannalla ja uinut, syönyt paljon ravintoloissa ja torstaina tultiin sitten Juhannuksen viettoon Suvisaaristoon. Kerrankin saadaan nauttia lämmöstä. Mä positiivisena säästin oikein toppatakkia tälle viikonlopulle, mutta nyt sen sai jättää kaappiin, haha! Kelpaa. Juhannuksen kohokohta on ollut ihmisten näkemisen lisäksi suppailu. Aivan mahtavaa touhua. Ruskettuu samalla! 😀
Koko viikko ollut kerrassaan huikea yhtä kamalaa tilannetta lukuunottamatta. Onneksi jo osaan suhtautua siihen hieman huvittuneena, vaikka sainkin tietyllä tapaa kunnon traumat. Istuimme viime tiistaina ystäväni kanssa Green Hippo Cafen terassilla punavuoressa. Syötiin rauhassa, vaikka hieman epäilytti yläpuolella parveilevat lokit. Huomasin, että läheisen tuolin selkänojalle hypähti pikkulintu ja mielestäni se näytti aivan poikaselle kokonsa puolesta. Eipä kulunut aikaakaan, kun lokki syöksyi alas ja nappasi tämän suuhunsa. Samalla sekunnilla mä ponnahdin ylös pöydästä ja itkun sekaisella raivolla lähdin juoksemaan lokin perään huutaen ”saatana päästä se irti”. Juoksin hetken lokin kintereillä, kunnes se sitten tiputti pikkulinnun maahan. Nostin linnun varovasti kämmenilleni, mutta huomasin sen kuolleen. Itkin aivan hulluna. Itkin suorastaan sellaista huutoitkua ja lähdin sekoilemaan terassilla lintu kädessäni pyytäen apua. Kävin itkuisena kysymässä Green Hippon tarjoilijalta olisiko heillä jotain rasiaa, mutta ei löytynyt. Vein sitten kuolleen pienen roskikseen. Ja itkusta ei edelleenkään meinannut tulla loppua. Jos itkuun voisi hukkua, olisin hukkunut heti. Mietin myös, että mitähän ihmiset musta ajatteli kun sain sellaisen kohtauksen. Tuntui lievästi sanottuna vähän hullulle. This is my life.
Oon aina liikuttunut eläimistä ja eläinten poikasista, mutta tämä raskaus on nostanut tunteet potenssiin miljoona ja en voi mitään, että monet asiat itkettää entistä herkemmin.
Että sellainen tragedia. Onneksi tilanne jo hieman hymyilyttää, vaikka eihän se kivaa ollut. Onko teille käynyt vastaavaa?
PS. Huomenna vaihtuu raskausviikko 22 + 0 !
xoxo, Elina
