Jokainen meistä palautuu raskaudesta ja synnytyksestä omaan tahtiin. Samoin liikunnan aloittaminen synnytyksen jälkeen on tosi yksilöllistä ja tämän takia itseä ei tule verrata muihin. Palautumiseen vaikuttaa monet tekijät, kuten millainen treenitausta on ollut ennen raskautta ja raskauden aikana, millainen raskaus ylipäänsä ollut, millaiset sun geenit on ja ennen kaikkea miten synnytys meni, tehtiinkö toimenpiteitä tms. Lisäksi tietysti ravinnolla on merkitystä.
Harmittaa ihan miten ihmisillä onkaan niin yksipuolinen näkemys palautumisesta ja nimenomaan palautumisen verrannollistamisesta ulkonäköön. Eritoten painoon. Sain pian synnytyksen jälkeen lukuisia viestejä instagramissani ”miten olenkaan palautunut hyvin”. Tämä kertoo paljon meidän ulkonäkökeskeisestä ja painoa korostavasta yhteiskunnasta. Palautuminen on niin paljon muuta kuin pois karisseet kilot. Yllätyin itsekin miten viikossa vaan katosi 10kg ja nyt kahden kuukauden jälkeen on enää muutama hassu kilo lähtöpainon päällä. Olo ei silti ole sama kuin ennen raskautta, vaan palautuminen on vielä kesken.
Kävin viime perjantaina äitiysfyssarilla ja se käynti havainnollisti paljon omaa tilannetta sekä sain myös vahvistusta omalle tekemiselle. Tilanne kropassa on todella hyvä, mutta alavatsaan kohdalta jännesauma ei ole ihan vielä napakoitunut ja näin ollen hermotus ei pelaa ihan optimaalisesti.
On siis paljon tehtävää vielä ennen kuin kroppa on taas optimaalisesti toimiva. Mä arvostankin kehossa ennen kaikkea arjessa toimivuutta. Haluan jaksaa ja voida hyvin. Ennen kaikkea itseni takia, mutta myös muiden takia. Oma hyvinvointi heijastuu ulospäin – ihan kaikkeen ympärillämme.
Miettikää, raskaus kestää 9 kk ja eikä siis voida olettaa, että palautuisimme sormia napsauttamalla. Palautuminen ottaa aikansa. Alatieynnytys on myös kirjaimellisesti aivan älyttömän iso ponnistus, joka venyttää kudoksia suuntaan ja toiseen. Sektiohaava taas on haava siinä missä muukin ja sen paraneminen ottaa aikansa.
Haluan myös muistuttaa tästä optisesta illuusiosta, jonka korkeavyötäröiset housut voivat luoda 😀
Oman kehon kuuntelulla ja maltilla on tärkeä merkitys. Liikkumista ei tarvitse eikä kannata missään nimessä vältellä kokonaan, vaan merkitys on sillä mitä tekee ja miten. ❤️ Olit sitten synnyttänyt alakautta tai sektiolla, niin liikunta omien tuntemusten rajoissa edesauttaa palautumista. Sänkypotilaaksi ei kannata jäädä. Mä lähdin heti liikkeelle, kunhan vaan olo salli sen verenmenetyksen jälkeen.
Miten aloitin treenit?
Aloitin synnytyssairaalassa jo lantionpohjalihasten aktivoinnilla ja kotiin päästyä pienillä kävelylenkeillä. Vaunulenkit on tosi hyviä, kun saa otettua tukea työntöaisasta. Mulla on ollut myös käytössä tämä tukivyö. Pikkuhiljaa olen kahden kuukauden aikana kasvatellut kävelylenkkien pituutta ja tempoa, sekä ottanut asteittain lihaskuntoa mukaan.Maltti on valttia ja kannattaa välttää repiviä, äkkinäisiä liikkeitä.
On myös hurjan tärkeää kääntyä ammattilaisen puoleen mikäli jokin omassa tekemisessä ja olossa askarruttaa. Mä kävin Katriinalla SUHK Mama Fysioterapiakeskuksessa jo esikoisen aikoihin sekä nyt kuopuksen kohdalla (käynti saatu yhteistyönä). Voin suositella lämpimästi!
xoxo, Elina
